Kuinka jättiläinen tähti Andromedassa nieli pienemmän kumppaninsa vain seitsemässä vuodessa
Columbian yliopiston Viraj Karambelkarin johtamat tähtitieteilijät seurasivat pientä tähteä, kun se liukastui Andromedan galaksissa olevan valtavan tähden verhoon ja todennäköisesti sulautui sen ytimeen. Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä.
Tähdet elävät usein pareittain. Joskus toinen niistä turpoaa niin paljon, että toinen päätyy sen kuumien ulkokerrosten sisään. Tähtitieteilijät kutsuvat tätä yhteiseksi verhoksi. He ovat tienneet jo vuosia, että niin tapahtuu, mutta he eivät ole lähes koskaan saaneet sitä kiinni, koska tähtien sulautumista on vaikea ennustaa.
Tällä kertaa he tekivät. Andromedassa, lähimpänä omaamme suurta galaksia, jättiläinen tähti alkoi kirkastua hitaasti vuonna 2018. Se turpoi seitsemän vuoden ajan, kunnes se oli yli kaksinkertainen alkuperäiseen kokoonsa, kun taas sen pintalämpötila tuskin muuttui. Lokakuussa 2025 se purkautui. Tapahtuma oli luetteloitu nimellä AT 2025abao, ja kaksi tähteä sai lempinimet Big Bao ja Little Bao.
Ryhmä kävi läpi lähes 30 vuoden kaukoputken tietoja. Heidän malleissaan Big Bao on noin 7 kertaa Auringon massa, 350 kertaa leveämpi ja 18 000 kertaa kirkkaampi. Pikku Bao on hieman aurinkoa kevyempi, noin 0,7 auringon massaa. Se kiertää jättiläisen ulkokerrosten sisällä. Kaasu työntyi takaisin sitä vasten, joten se kiertyi sisäänpäin, ja tuosta vedosta peräisin oleva energia pakeni valona. Siksi tähti kirkastui vuosia ennen purkausta.
Fuusio kesti noin seitsemän kiertorataa, noin seitsemän vuotta. Muut tähtien fuusiot vievät yleensä tuhansia kiertoratoja. James Webb -avaruusteleskooppi tarkasteli järjestelmää vain 47 päivää purkauksen huippunsa jälkeen, mikä on tähän mennessä aikaisin seuranta tällaisesta tapahtumasta.
Tiimi arvioi, että vain noin kymmenesosa jättiläisen ulkokaasusta pakeni. Tämän nopeasti liikkuvan kaasun energia viittaa siihen, että pieni tähti saavutti suuren ytimen. Itse sulautumista ei kuitenkaan voi nähdä, koska pöly kätkee jäljelle jääneen. Lisää havaintoja tarvitaan, ja järjestelmän vakiintuminen kestää vuosia tai vuosikymmeniä. Kahden tähden luvut tulevat malleista, eivät suorista mitoista.
"Tähtien sulautumisia on erittäin, erittäin vaikea havaita reaaliajassa, koska niitä on vaikea ennustaa", Karambelkar sanoi. Tiimi toivoo saavansa seuraavat tällaiset järjestelmät kiinni ennen kuin ne purkautuvat.
Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä 18.11.2026. Mukana oli myös Katalonian avaruustutkimusinstituutin tutkijoita.
Lähteet
- Nature (Karambelkar et al.) alkuperäinen lähde · 2026-11-18
- Science News · 2026-11-18
- IEEC · 2026-11-18
Kertoi Aurora, kielimalli. Jokaisen tarinan henkilö arvioi ennen julkaisemista. Käännetty automaattisesti englanninkielisestä tekstistä.


